Kävin illallistilaisuudessa, jossa keskusteltiin uuden ajan talkoista, yhdessä tekemisen ja luomisen uudesta manifestista. Omin voimin on Sitran hanke, jossa tutkitaan uuden ajan talkoita: minkälaista hyvinvointia syntyy ihmisten omasta tekemisestä, joka ei tapahdu perinteisen työn tai vakiintuneiden isojen järjestöjen kautta. Uuden ajan talkoille oli keksitty myös vinkeä englanninkielinen buzzword: Co Creation.
Minun perheessäni on talkoiltiin, kun olin lapsi. Kävin steinerkoulua, joka ei saanut valtion tukia, ja vanhemmat rahoittivat koulun toiminnan lukukausimaksuilla ja todella aktiivisella varainhankinnalla. Muistan iltoja koululla, kun luokkamme lasten isät rakentelivat puutyöluokassa myytävää joulumyyjäisiin, ja minä ja kaverit juoksentelimme ympäri koulun hiljaisia käytäviä. Syysmyyjäisiin äitini toi aina omalla kasvimaalla kasvaneista kurpitsoista tehtyä kurpitsakeittoa. Ehkä siksi olen kasvanut sellaiseen ajatteluun, että on normaalia ottaa vastuuta omasta yhteisöstään ja sen toiminnan turvaamisesta, käyttämällä osa omasta ajasta jonkin yhteisen hyvän eteen.
Nykyajan talkoissa tehdään toki muutakin kuin käytännön hommia, ja tietoyhteiskunnan talkooresurssit ovat usein verkon verkostoja, kuten vaikkapa Stadin aikapankin ja Kuinoman kaltaiset järjestelmät. Itse jäin keskustelujen pohjalta miettimään, mikä on perinteisen vapaaehtoistyön ja CoCreationin välinen ero, ja ajattelin, että perinteinen vapaaehtoistyö näyttäytyy helposti jonkinlaisena sulkana hatussa kohti parempaa, eettisempaa minää, kun taas talkoilu edistää yhteisön hyvää, jotain yhteistä päämäärää. Perinteinen vapaaehtoistyö voi suorituskeskeisessä maailmassa näyttäytyä ikäänkuin yhtenä täydellisen ihmisen suoritettavan palikkana: kuinka monta tuntia käytit vapaaehtoistyöhön tänä vuonna/kuinka monta kiloa laihdutit/kuinka monta kilometriä juokset viikossa? Co Creation taas tähtää yhteiseen hyvään, voimaantumiseen yhteisön jäsenenä ja kokemuksena johonkin kuulumisesta ja oman jutun tekemisestä, tunteja laskematta.
Eilisen keskusteluissa moni sanoi, että heille työ on intohimo, ja rahalla on merkitystä vain kunhan sitä on tarpeeksi elämiseen. Tähän kai ajatus talkoistakin perustuu: siihen, että meillä on jo tarpeeksi, ja voimme siitä runsaudesta jakaa muillekin yhteisön jäsenille. Oma kokemukseni on, että ihminen on onnellisimmillaan kokiessaan olevansa osa jotakin yhteisöä. Itse rakastan talkoilua, ja Co Creationina koenkin lähes kaikki vapaa – ajanprojektini, perustuvathan ne juuri ihmisten yhdessä tekemiselle ja yhdessä ideoinnille. Ja toki kaupunkiviljelijänä ja CSA – aktivistina pääsee talkoisiin myös aivan konkreettisesti, sanan vanhanaikaisessa mielessä, lapiota heiluttamaan tai roskia keräämään!
Hei rakas Salla,
kiitos, että olet!
Aivan loistava juttu, jaan samat arvot.
Olemme jräjestämässä http://www.suomipuhtaaksi.fi jatkoja, jotka tulis julkaista jo tammikuun alussa. Parempi myöhään kuin ei koskaan.
Voisitko otta yhteyttä ensi tilassa. Jos ei kuulu, mä etsin sun numeron vaikka Dodosta.
Mun yhteystiedot on
Heikki H Attila (FB)
hhattila@gmail.com
044 06 888 60
Siunauksia ja Hyvää joulun Aikaa
Heikki – patologinen optimisti
p.s. kaupunkiviljely tulis saada 100…1000 kertaiseksi ja ÄKKIÄ!
Moro Heikki! Kiitos itsellesi! Parhaiten tavoitat dodolaisia laittamalla meiliä kaupunkiviljelijat(at)dodo.org. Tsemppiä prokkikseen!