Berliini – kaupunkiviljelijän mekka

Kävin kaksikin kertaa viime vuonna Berliinissä kaupunkiviljelyn merkeissä: ensin urbaanina turistina valokuvaajaystäväni kanssa: hänen missionsa oli Berliinin katutaide, minun taas kaupunkipuutarhat. Syksyllä osallistuin viikon mittaiseen Urban Agriculture and Local Empowerment – työpajaan Prinzessinnengarten – kaupunkiviljelyprojektissa yhdessä parinkymmenen muun kaupunkiviljelyn ja lähiruokaan liittyvien hankkeiden aktiivien kanssa.  Opin, että kaupunkipuutarhurien kohtaamat haasteet ja ilonaiheet ovat kaikkialla Euroopassa samanlaisia: kasteluvesi on haaste, yhteisöllisyys hauskaa ja mediaa kaupunkiviljely kiinnostaa aina!

Miten Berliinissä viljellään?

Berliinissä kaupungin asenne kaupunkilaisten omaa toimeliaisuutta kohtaan elinympäristönsä parantamisessa on salliva.  Kaupunkitilassa saa tehdä lähes mitä haluaa, mutta toisaalta kaupunki ei myöskään yleensä mitenkään tue ruohonjuuritason aloitteita. Berliinin kaupunkiviljelijät suhtautuivat ihmettelevällä kateudella, kun kerroin, että Dodon kaupunkiviljelyprojekteissa olemme saaneet monenlaista tukea kaupungin eri instansseilta: esimerkiksi vettä ja multaa.

Berliinissä on paljon suomalaisia siirtolapuutarhoita muistuttavia Schrebergarteneita, mutta niiden lisäksi kaupungin lukuisille tyhjille tonteille on perustettu erilaisia yhteisöpuutarhoita. Berliini on väljä kaupunki monessakin mielessä. 

Rosa Rose – kaupunkiviljelyaktivismia parhaimmillaan

Monet Berliinin kaupunkiviljelmistä ovat alkaneet ihmisten omasta aktiivisuudesta, ja usein ilman lupaa kaupungilta. Useimmat aloitteet ovat kuitenkin vähitellen saaneet jonkinlaisen virallisen aseman. ”Meillä on ongelmia ilkivallan kanssa,” kertoo Renate eräästä Berliinin tunnetuimmista ja vanhimmista yhteisöpuutarhoista, Rosa Rosesta. Rosa Rose – puutarha joutui muuttamaan, kun kaupunki myi puutarhan tontin rakennusliikkeelle. Renate oli varsin katkera siitä, että tontille taloja rakentunut grynderi suunnitteli paikalle puutarhapalstoja uuden kalliin talon hyvävaraisille asukkaille. ”Me jouduimme muuttamaan kaiken, isoiksi kasvaneet hedelmäpuutkin! Onneksi koko Berliinin kaupunkiviljelijäyhteisö tuli muutossa tueksemme.” Uusi Rosa Rose oli ainakin vielä viime kesänä varsin vaatimaton, mutta toivottavasti se nousee samanlaiseen kukoistukseen kuin aikasempikin puutarha!

Yhteisöpuutarhoita

Muita Berliinin yhteisöpuutarhoja ovat esimerkiksi erään koulun pihalla sijaitseva Bunte Beete ”kirjava punajuuri”, tiukasti aidattu Laskerwiesen puutarha ja Ton/Steine Gärten Kreuzbergissa. Puutarhojen aitaaminen on eräs kiistanaihe kaupungin kanssa, kertoo Frauke Hehl, joka on ollut aloittamassa monia Berliinin yhteisöpuutarhoista. Kaupunki yleensä antaa luvan yhteisöpuutarhan pitoon sillä ehdolla, että puutarha on samalla osa julkista kaupunkitilaa ja kaikille avoin, mutta puutarhurit haluavat usein aidata puutarhat ilkivallan pelossa. Rosenduft – interkulturelles Garten puolestaan toimii bosnialaisten naisten ja muidenkin työttömien maahanmuuttajien paikkana: eri maanosien puutarhanhoitovinkit vaihtuvat kätevästi vierekkäisillä puutarhapalstoilla puuhaillessa ja elämäntarinat minttuteetä yhteisen pöydän ääressä siemaillessa.

Prinsessapuutarhassa säkkiporkkanoita

Uusia tuulia Berliinin kaupunkiviljelyskenessä edustaa Prinzessinnengarten, joka toimii yrityspohjalta. Prinzessinnengartenin perustivat Marco Clausen ja Robert Shaw keväällä 2010. Prinsessapuutarha sijaitsee Moritzplatzin liikenneympyrän kupeessa: korkeiden aitojen takana on aukeaa vihanneslaatikoista ja säkeistä rakennettu hyötypuutarha, jossa kasvaa vihanneksia porkkanoista lehtikaaliin ja salaateista minttuun. Puutarhaprojekti elättää kaksi perustajaansa, ja siellä on myös konttiin rakennettu kahvila, jossa käytetään puutarhan omia tuotteita. Kaikenlaisia tapahtumia, musiikkia, taidetta ja ruokatapahtumia järjestetään, ja puutarhassa pyörii  lukuisa joukko vapaaehtoisia.

Kuva: Rosa Särkkä

Puutarhaprojektin suosio yllätti perustajansa: ”Ryhdyin hankkeeseen saadakseni tehdä konkreettisia hommia ulkosalla ja voidakseni ottaa kolmevuotiaan poikani mukaan töihin,” kertoo Robert, toinen perustajista, ”en ajatellut, että työhöni kuuluisi myös jatkuva medialle poseeraaminen!” Roskaiselle joutomaalle rakennetusta Prinzessinnengartenin maa – alasta maksetaan suhteellisen kovaa vuokraa, ja vuokrasopimus saattaa joutua katkolle koska tahansa. Puutarha on siksi rakennettu kauttaaltaan laatikoihin ja säkkeihin, jotta se voitaisiin tarvittaessa siirtää toiseen paikkaan. Puutarhan perustajat kutsuvatkin paikkaa nomadiseksi puutarhaksi.

Miten löytää Berliinin salaiset puutarhat?

Berliinin yhteisöpuutarhat ovat useimmat syntyneet ilman virallista organisaatiota eivätkä ne juurikaan tee yhteistyötä. Frauke Hehl, joka on ollut mukana monissa puutarha – aloitteissa, on initioinut Urban Acker – nettisivun, jonka tarkoituksena olisi tarjota Berliinin kaupunkiviljelyprojekteille yhteinen foorumi keskusteluun ja verkostoitumiseen. Jos kaupunkiviljelmät kiinnostavat, löytyy täältä tapahtumia ja kartta kaikista Berliinin viljelmistä.

Berliinissä kaupunkikulttuuri kukoistaa, monellakin tavalla! Jokaiselle kaupunkitilan innovatiivisesta käytöstä kiinnostuneelle  Berliinin kaupunkipuutarhat ovat tutustumisen arvoisia paikkoja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s