Kaupunkiviljelyilmiöstä ja folkkari-hipstereistä


Oletko kuullut? Kaupunkiviljely on trendikästä. Minä aloitin kaupunkiviljelyn edistämisen aktivistina, ruohonjuuritasolta. Ympäristöjärjestö Dodossa perustimme vuonna 2009 jo silloin paljon huomiota saaneen sissiviljelmän Pasilan vanhojen veturitallien läheisyyteen. Siitä toiminta laajentui, ja hommia tehtiin suurimmaksi osaksi kengännauhabudjetilla ja innostuksella. Mutta jotenkin tulimme synnyttäneeksi Suomeen ilmiön, joka tosin olisi varmaankin syntynyt myös ilman meitä, mutta ei kenties aivan samanlaisella voimalla.

Nyt sellaiset yritykset kuin esimerkiksi puutarhatarvikkeita myyvä Biolan haluavat myös osansa ilmiöstä, ja laativat tällaisia videoita, jossa tehdään sissiviljelyiskua Helsingin keskustaan. Ensimmäisenä kaupunkiviljelykesänä pyöräilimme Dodo-porukalla juhannusyönä Helsingissä hieman samoissa merkeissä kuin Biolanin videossa, hengailimme eduskuntatalon portailla ja istuttelimme viljelyksiltä ylijääneitä taimia sopiviin paikkoihin, mm. perunoita jalavan kuoppaan Lasipalatsin edustalla. Istutukset kasteltiin tietenkin suihkulähteestä. Saimme seuraamme myös innokkaita kiinalaisia turisteja. Toisin kuin Biolanin videoissa, emme heitelleet ylävitosia tai halanneet puita. Mutta hauskaa oli, aivan legendaarista. Jalavan kuopassa kasvaneista perunoistakin tuli lopulta satoa.

Televisiossa puolestaan pyörii Sissipuutarhurit-sarja, jossa erilaisia joutomaita muutetaan kaupunkiviljelmiksi, ja myös Helsingin valtuustostoon on perustettu kaupunkiviljelyryhmä. Herääkin kysymys, että tarvitseeko kaupunkiviljelyä enää edes edistää ruohonjuuritasolta? Onko aktivistin työ loppu silloin, kun joku asia on vaan lopullisesti lyönyt itsensä läpi? Mitä pioneeri tekee seuraavaksi?

Ilmiön tämänhetkinen tila on myös aiheuttanut tiettyä sarkastista kommentointia. Laitoksen Veikko Eranti  huomauttaa aivan asiallisesti, että kenties on liioteltua ajatella, että kaupunkiviljely olisi pelastus edustuksellisen demokratian kriisiin, kuten Sitran Uusi Demokratia-hankkeessa on uskaliaasti väläytetty. Olen samaa mieltä Veikon kanssa: hyvien asioiden edistäminen ei tarkoita sitä, että maailman ongelmat voisi jättää huomiotta ja että ne jotenkin itsestään ratkeaisivat positiivisen aktivismin voimin. Kaupunkiviljely ei muuta sitä tosiasiaa, että ilmastonmuutos uhkaa muuttaa planeettamme elinkelvottomaksi – sen sijaan se kylläkin luo uudenlaista positiivista kaupunkikulttuuria, uutta yhteisöllisyyttä ja toivon mukaan saa ihmiset miettimään ruuantuotannon lainalaisuuksia.

Hesarin Virpi Salmea viljelevät, uuden yhteisöllisyyden asiaa hehkuttavat folkkari-hipsterit  tuntuvat ärsyttävän aivan suunnattomasti. Ymmärrän kyllä, ja kolumni nauratti minuakin, varsinkin tämä: ”Kun viljelee ja ajattelee samaan aikaan syrjäytyneitä, on niin lähellä ihmisyyden ideaalia, että harmi, ettei oman päänsä sisältä saa Instagram-kuvaa jaettavaksi Facebookiin”. Silti ajattelen, että kaikkien aseiden kerääminen ja niiden sulattaminen Katajanokan kaupunkiviljelypuistoksi  olisi itse asiassa aivan hyvä idea. Idealisti mikä idealisti, ja haluan ajatella, että sarkastien lisäksi myös idealisteja tarvitaan, jopa niitä, jotka ottavat folkkaripöksyissä kuvia Instagramiin. Muuten kai mitään uusia asioita ei maailmassa tapahtuisi?

Miksi sitten Biolanin sissiviljelyvideo reippaine, ylävitosia heittelevine kaupunkinuorisoineen ärsyttää minua? Eikö pitäisi olla tyytyväinen, että samalla asialla ollaan? Oma ego takertuisi mielellään pioneerin hohdokkaaseen leimaan, ja on vaikea myöntää, että ehkä sissiviljelijöitä ei siinä vaiheessa enää tarvita, kun TV:n kuvausryhmä hoitaa hommat, ja saa siitä jopa palkkaakin!

Ehkä suurin asia, minkä olen kaikesta kaupunkiviljelyhössötyksestä saanut, on arvostus niitä ihmisiä ja aktivisteja kohtaan, jotka edistävät niitä kaikkia tärkeitä, mutta ei-niin-mediaseksikkäitä asioita. Niitä puurtajia, jotka ylläpitävät kaikenlaista olennaista, mutta tällä hetkellä epämuodikasta toimintaa paremman maailman puolesta, ja jotka jaksavat tehdä niin, vaikka mediaa ei kiinnostaisi tipan tippaa ja suuri yleisökään ei olisi välittömästi tempautumassa mukaan. On hienoa, että sellaisia ihmisiä on.

2 vastausta artikkeliin “Kaupunkiviljelyilmiöstä ja folkkari-hipstereistä

  1. Kiitos! Tämä oli hyvä teksti, joka oli aivan ytimessä! Juuri noin sen ajattlein – kaupunkivlijely on yksi niistä asioista, joka on tehnyt Helsinginstä viimeisessä kolmessa vuodessa todella kiinnostavan paikan asua ja on erittäin jees. Sitten demokratiakysymykset liittyvät siihen osittain, mutta vain osittain. Demokratiakysymykset ovat muuten tärkeistä ja kiinnostavia ja myös ratkaistavissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s