Elokuussa matkustin Tukholmaan, jossa tarkoituksenani oli pistäytyä Future Perfect-festareilla, hengailla hiukan ihanassa Söderissä ja tsekata myös mahdolliset uudet kaupunkiviljelmät. Tukholmassa ei ole samanlaista uuden kaupunkiviljelyn aaltoa kuin monissa muissa Euroopan kaupungeissa. Ilmiö on kyllä olemassa, asiasta kirjoitellaan paljon mediassa ja stadsodling on trendi. Aiheesta on ilmestynyt pari kirjaakin Ruotsissa, mutta moderneja, innovatiivisia viljelyprojekteja on Tukholmassa paljon vähemmän kuin koti-Helsingissä. Malmö sen sijaan on kunnostautunut, samaten kuin kuuleman mukaan Göteborg, jonne suunnitellaan jopa valtavaa pallomaista kasvihuonetta.
Ilokseni kävi kuitenkin ilmi, että kaverini Milla Risku, joka on ollut yksi Inarintien viljelmän perustajia ja kantavia voimia, on löytänyt Tukholmasta uuden viljelyprojektin palstaikävää lievittämään. Viime vierailulla Tukholmaan löysin ainoastaan TIllväxtin hedelmäpuita istuttelevat aktivistit, joista olen kirjoittanut täällä, mutta nyt pääsin vierailemaan Millan kanssa Trädgård på spåret-viljelmällä Söderissä.
Trädgård på spåret toimii yhdistyspohjalta, ja jäseniä yhdistyksessä onkin jo parisataa, vaikka viljelmä on ollut pystyssä vasta yhden kesän. Viljelmä on muutenkin ruotsalaisen tyylikäs, vaikka perustaja onkin kuulemma saksalainen. Viljelylaatikot ovat hyvässä järjestyksessä vanhojen ratakiskojen päällä ja infokyltit ovat kauniisti suunniteltuja. Viljelmä on myös saanut paljon materiaaleja lahjoituksena ja tukea erilaisilta yrityksiltä. Sunnuntaisin kerätään myös varoja kahvilalla, ja tiistaisin on talkoopäivä, jolloin viljelijät kerääntyvät hommiin ja jakavat myös sadon keskenään. Mehiläispesäkin löytyy.
Syömme Millan kanssa puutarhan rukolalla höystettyä lounasta, ja Milla kertoo puutarhasta. Saan vaikutelman, että hiukan taitaa vieläkin Inarintien viljelmä kangastella Millan mielessä, huolimatta Trädgård på spåretin hienoudesta. – Inarintien palsta tuntui niin omalta, Milla sanoo.
Seuraavana päivänä jatkan matkaa antroposofiselle Vårdingeskolan-koululle, jossa välivuoden uranaiseudesta ottanut ystäväni Anna opiskelee puutarhahoitoa. Kauhukseni kuulen, että Anna kuulemma inspiroitui kaupunkiviljelykertomuksistani viime vuonna Future Perfect -festareilla niin, että päätti ottaa irtioton urastaan ja opiskella puutarhanhoitoa eduskunta-avustajan työnsä sijaan! On tietysti ilo kuulla olevansa inspiroiva, mutta ei kenties aivan tässä määrin…
Koska kaupunkiviljely on ollut Annan mielessä, ja hän on opiskelijatovereineen tehnyt koululle koepuutarhan, jonka teemana on kaupunkiviljely. Puutarhassa on testattu mm. tomaattien kasvattamista ylösalaisin (ei erityisen onnistuneesti), mustajuurten kasvattamista puolentoista litran pulloissa ja pienoiskasvihuonetta, joka on tehty akvaariosta. Kokeilut ovat hauskoja, ja koulun biodynaamisista puutarhoista löytyy ainekset herkulliseen illalliseen.
Illallisen jälkeen kerron koulun puutarhaopiskelijoille kaupunkiviljelystä Suomessa. Puutarhurit ovat kiinnostuneita, ja keskustelevat siitä, että Ruotsissa ei ole mitään tiettyö järjestöä tai vastaavaa tahoa, joka pyrkisi edistämään kaupunkiviljelyä, vain erillisiä viljelyprojekteja. Annaa kiinnostaa työskentely kaupunkiviljelyn parissa. -Haluaisin työn, jossa voi tehdä muutakin kuin istua tietokoneella, Anna sanoo. Jään jännityksellä odottamaan, minkälaisen projektin Anna kumppaneineen laittaa alulle!
Kaupunkiviljelyn ystävän kannattaa Tukholmassa ilman muuta tutustua myös Rosendals trädgårdiin Djurgårdenissa. Puutarhan suuret biodynaamiset pellot, viehättävät kasvihuoneet ja omenatarha tekivät vaikutuksen, vaikkakin puutarhalla elokuisena arkipäivänä pyörineet ihmismassat, lounaan loppuminen ravintolasta ja kasvisvaihtoehtojen vähäisyys olivatkin itselleni pettymys. Myös Tantolundanin vanha, kaunis siirtolapuutarha Hornstullin lähellä on näkemisen arvoinen, samaten kuin Bergshamran lähiöstä löytyvä hieno pihaviljelmä.
Salla Kuuluvainen 