Kirjani vapaaehtoistyön johtamisesta ilmestyy keväällä 2015
On tullut aika kertoa lyhyesti uudesta kirjaprojektistani. Olen työskennellyt ammattimaisesti jotain vuosia vapaaehtoistyön parissa, ja ollut mukana käynnistämässä varsin suosituiksi muodostuneita kansalaistoiminnan muotoja esimerkiksi kaupunkiviljelyn liittyen. Näiden puuhieni kautta kiinnostuin siitä, mitä on hyvä vapaaehtoistyön johtaminen, ja miten sitä voidaan toteuttaa erilaisissa järjestöissä ja vapaamuotoisemmissa kansalaistoiminnan yhteisöissä. Kirjoitankin parhaillaan kirjaa vapaaehtoistyön johtamisesta, jonka Kansalaisfoorumi julkaisee ensi keväänä.
Kaksi tapaa ymmärtää vapaaehtoistyö
Tutkin vapaaehtoistyön johtamista suomalaisella järjestökentällä opinnäytetyössäni Mikkelin ammattikorkeakoulun nuorisotyön ja kansalaistoiminnan koulutusohjelmassa. Haastattelin tutkimukseen hyvin erilaisissa järjestöissä toimivia vapaaehtoistyön asiantuntijoita, toisin sanoen ihmisiä, joilla on omakohtaista kokemusta vapaaehtoistyön johtamisesta niin ruohonjuuritasolla kuin järjestöjen johdossakin. Opinnäytetyöni, nimeltään Vapaaehtoistyön johtamisen hyvät käytännöt ammatillistuneissa ja kansalaisjärjestömäisissä yhdistyksissä, löytyy kokonaisuudessaan täältä.
Tulin tutkimuksessani siihen tulokseen, että kuva vapaaehtoistyöstä ja sen johtamisesta on suomalaisessa keskustelussa helposti kapea. Vapaaehtoistyön johtaminen hahmotetaan vain ammatillistuneen järjestötoiminnan näkökulmasta, jolle on tyypillistä asetelma, jossa työntekijät selvästi johtavat vapaaehtoisten toimintaa, ja vapaaehtoisten roolit ja työtehtävät ovat varsin tarkasti ennakolta määriteltyjä.
Useimmissa suomalaisissa yhdistyksissä ja järjestöissä ei kuitenkaan ole edes yhtä työntekijää. Niissä vapaaehtoiset johtavat toisia vapaaehtoisia, ja toiminta on luonteeltaan pikemminkin sellaista, että mukaan tullaan edistämään hyvänä pidettyä asiaa, miten se milloinkin parhaiten kultakin onnistuu. Tällainen kansalaistoiminta on myös vapaaehtoistyötä, ja sen johtaminen vaatii samalla tavoin asiantuntemusta ja näkemystä kuin ammattimaisenkin vapaaehtoistoiminnan johtaminen.
Toinen yleinen ennakkokäsitys järjestökentällä tuntuu olevan, että ainoa tapa johtaa vapaaehtoistyötä on viedä toimintaa ammattimaisen vapaaehtoistoiminnan johtamisen suuntaan, sen sijaan että pohdittaisiin, olisko toiminnan kansalaisjärjestömainen luonne mahdollista säilyttää.
Miten johdetaan vapaaehtoistyötä muuttuvassa maailmassa?
Minusta sekä kansalaisjärjestömäistä että ammatillistunutta vapaaehtoistoimintaa on mahdollista johtaa – keinot siihen ovat osittain samanlaisia, osittain erilaisia. Ihmisten johtamiseen liittyvät taidot sekä sen ymmärtäminen, miten luodaan itseorganisoituvalle toiminnalle mahdollisuuksia ja tehdään vapaaehtoisista omaehtoisia toimijoita ja johtajia, ovat erityisesti kansalaisjärjestömäisen toiminnan johtamiselle tärkeitä. Yhteisen vision luominen ja sen osallistava viestintä, ihmissuhdetaidot vapaaehtoisten kohtaamisessa ja sen tunnistaminen, milloin toiminnan on aika uusiutua, jotta se olisi kiinnostavaa myös uusille ihmisille, ovat tärkeitä kaiken vapaaehtoistoiminnan suunnittelussa.
Kirjassani kerron sekä ammattimaisen että kansalaisjärjestömäisen toiminnan johtamisesta, ja annan vinkkejä siihen, miten johtaminen onnistuu ruohonjuuritasolla ja miten itse voi löytää oman identiteettinsä vapaaehtoistyön johtajana. Paljon inspiraatiota kirjoittamiseen antavat myös tämänhetkiset opintoni Blekinge Tekniska Högskolan Strategic Leadership towards Sustainability -maisteriohjelmassa, jossa opiskelemme erityisesti osallistavaa muutosjohtamista ja systeemijohtamista varsin ainutlaatuisella metodeilla. Kirjoitan näistä opinnoista blogiini varmasti lisää hiukan myöhemmin.
Nyt siis taas kirjan kimppuun! Mikä kiinnostaisi sinua vapaaehtoistyön johtamista käsittelevässä kirjassa?
Salla Kuuluvainen 
Vapaaehtoisten tiimin rakentaminen. Miten toimia, jos etäisyydet ovat pitkät ja kasvokkain tapaamisia on vähän? Miten luoda hyvää keskustelutunnelmaa sähköpostiryhmään?
Hyvä, että olet nostamassa esiin sen, miten vapaaehtoistyön johtamisessa nykyään saatetaan unohtaa kansalaisjärjestötyön luonteen erityisyys ja runnotaan läpi ammattimaista johtamista. Vapaaehtoistyön mielekkyys katoaa yllättävän nopeasti, jos homma alkaa muistuttaa likaa liikkeenjohdon leikkikenttää.
Ymmärrettävää on, että esimerkiksi rahoitusta myöntävät tahot vaativat runsaampaa ja tarkempaa raportointia, kuin joskus takavuosina (tämä tuskin tulee vähenemään), mutta voisiko niitä juttuja pukea vähemmän ankeisiin, hieman enemmän oman kansalaisjärjestön näköisiin vaatteisiin? Toimintasuunnitelmien, toimintakertomusten, budjettien ja erilaisten raporttien malleille voisi pienillä asioilla tehdä ihmeitä. Etenkin pienemmissä yhdistyksissä/seuroissa/järjestöissä ”pakolliset pahat” saisivat ihan uudenlaisen luonteen.
Liian voimakas iiketoiminnan tavoin johtaminen, yritysmaailmalta lainatut, uuvuttavat raportointijärjestelmät, tekemisen ahtaminen tiukkoihin karsinoihin jne. tappavat vapaaehtoisen työn mielekkyyden. Vapaaehtoistyön johtamisessa oleellista onkin muistaa nimenomaan se, että vapaaehtoinen tekee työtä vapaa-ajallaan. Välillä on tärkeää kysyä vapaaehtoisilta, miksi he kansalaisjärjestössä ovat ja mikä toiminnassa tuo ne kicksit. Kun näitä juttuja pidetään näkyvillä ja elävänä, on toiminnalla tulevaisuutta.